VILLAKOIRAN TURKINHOITO
Turkinhoito on muutakin kuin vain kauneuden hoitoa, se on myös osa koirasi hyvinvointia. Pahoin huopaantuneen turkin alla voivat erilaiset loiset ja ihotulehdukset muhia kaikessa rauhassa. Korvien puhdistus, kynsien leikkaaminen ja anaalirauhasten tyhjennys ovat myös terveydenhoidollisia toimenpiteitä, joiden tulee kuulua luonnollisena osana jokaisen villakoiran elämään.

Monesti korostetaan villakoiran turkin vaikeahoitoisuutta. Turkin hoidossa tärkeintä ovat perusteellisuus ja säännöllisyys. Sanotaan, että villakoira ei ole laiskan ihmisen rotu, mutta näillä kahdella periaatteella pidemmänkään turkin ylläpito takuttomana ei ole mahdottomuus. Tietenkin jos harjaaminen ja muu ”puunaaminen” ei kiinnosta yhtään, voi olla viisaampaa miettiä jonkun muun rotuista koiraa, jonka turkki ei vaadi niin paljon huolenpitoa.

Vaikka villakoira kävisikin näyttelyissä ja olisi pitkäturkkinen, se voi silti viettää aivan tavallista koiranelämää. Vain päivää ennen näyttelyä, jolloin koira pestään ja trimmataan näyttelyä varten, on turkkia tietenkin varjeltava ja joitain asioita rajoitettava. Pitkä turkki ei estä harrastamasta villakoiran kanssa muutakin kuin vain näyttelyitä. Agility, TOKO, viehe ja monet palveluskoirille tarkoitetut lajit sujuvat turkissa kuin turkissa.

Villakoiran pentu kuuluu luovuttaa uudelle omistajalleen pestynä ja trimmattuna. Jotta pentu tottuisi käsittelyyn, se olisi tästä eteenpäin hyvä pestä neljän viikon välein. Kuonon, tassut ja hännäntyven voi ajella kahden viikon välein ja kynnet leikataan viikoittain. Hoitopöydällä oloa voi harjoitella vaikka joka päivä.

Puolivuotiaaksi asti pennun turkkia muotoillaan saksilla leikkaamalla ainoastaan takaosasta ja eturinnasta, niin että pentu näyttää pyöreän palleroiselta. Tämä on hyvä suorittaa aina kuukausittaisen pesun yhteydessä. Kun pentu on puolivuotias, sille voidaan leikata omistajan valinnan mukainen leikkaus.

Korvakäytävissä kasvavat karvat alkavat irrota samoihin aikoihin pennun hampaiden kanssa eli noin neljän kuukauden iästä ylöspäin. Karvat nypitään pois joko sormin tai pinseteillä. Jos korvakäytävissä kasvavia karvoja ei poisteta, korvan ”ilmanvaihto” heikentyy ja korvatulehduksen riski kasvaa. Korvan sisältä kasvavia karvoja ei missään tapauksessa saa leikata saksilla, koska silloin laatu muuttuu karkeammaksi ja ne eivät enää lähde yhtä helposti nyppimällä irti. Kaikkia karvoja ei tarvitse nyppiä kerralla, vaan ota muutama nyppäys päivässä. Jatkossa tarkista korvat muun hoidon yhteydessä.

Nuori koira alkaa vaihtaa turkkiaan noin vuoden ikäisenä. Takkuvaihe kestää muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Hyvin pehmeäturkkisilla yksilöillä voi mennä jopa pari-kolmevuotiaaksi asti ennen kuin turkki on muuttunut karkeammaksi ja ei enää niin takkuunnu. Monesti tällainen pehmeä turkki on valkoisilla, harmailla ja aprikoosin värisillä villakoirilla. Takkuvaiheen aikana villakoira täytyy pestä 1-2 viikon välein, sillä puhdas karva ei takkuunnu niin helposti. Eli, kun löydät nuoresta koirastasi ensimmäisen takun, niin selvität sen ja peset koiran pikimmiten. Nyt selviät viikon, ehkä kaksi, kunnes taas löydät takun, selvität sen ja peset koiran. Jos vain tyydyt selvittämään löytämäsi takun, on koirassasi muutaman päivän päästä kolme takkua. Kun olet saanut selvitettyä ne, on parin päivän päästä koirassasi kuusi takkua, jne…Kun tätä jatkuu kuukausi kaupalla seurauksena on a) sinulta menee hermot ja ilmoitat trimmaajalle, että koira ajellaan kaljuksi, b) takkujen raastamisen jälkeen koirasi niskassa on vain kaksi karvaa ristissä ja unelmoimasi näyttelykesä on todellakin vain unelma…Siis, puhdas turkki on nuoren koiran A ja O. Lohdutukseksi kerrottakoon, että tämä vaihe on vain väliaikaista.

Aikuinen villakoira on turkiltaan jo helpompi. Karkeasti sanottuna pesu- ja trimmausväli voi talvella olla maksimissaan kaksi kuukautta. Kesällä koira luonnollisestikin likaantuu nopeammin ja pesukerrat ovat tiheämmät. Trimmauskertojen välillä tehdyt konetyöt pitävät koiran yleisilmeen siistinä. Jos haluat koirasi olevan siistin näköinen kokoajan, voit pestä koirasi kolmen viikon välein ja trimmata sen kauttaaltaan joka toinen kerta. Näin usein toistuvat pesut mahdollistavat sen, että sinun ei oikeastaan tarvitse harjata koiraasi pesujen välillä. Selvität vain mahdollisesti löytämäsi yksittäiset takut. Kun kerran kolmessa viikossa ”uhraat” aikaa perusteelliseen turkinhoitoon, niin sinulla on silmäniloa kohtuullisen vähällä vaivalla. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin ottaa kainaloon puhdas, hyväntuoksuinen villakoira!
HARJAUS
Harjaa turkki karstalla mieluiten vastakarvaan. Jos koirallasi on leijonaleikkaus kannattaa sinun harjata pää- ja niskaturkki hellävaraisemmalla piikkiharjalla. Lopuksi kokeilet kammalla ettei turkkiin jäänyt takkuja. Jos kampa jää johonkin kohtaan kiinni, on siinä vielä harjaamista. Kammalla ei revitä takkuja auki, vaan ne selvitellään aina karstalla tai piikkiharjalla!

Harjatessasi turkkia on karstan/piikkiharjan mentävä aivan koiran ihoon asti, muuten harjaamisesta ei ole mitään hyötyä; turkki jää pohjasta takkuun. Siellä missä karva on pitkää (leijonassa isoturkki) kannattaa turkki harjata jakauksittain. Parhaimman tuloksen saat harjaamalla turkin järjestelmällisesti, esimerkiksi näin:

Laita koira makaamaan kyljelleen ja harjaa takajalka, mahanalus, kainalo, etujalka ja kylki. Käännä koira toiselle kyljelle ja harjaa se samoin. Nosta koira seisomaan ja harjaa häntä, hännänalus ja selkä. Sitten eturinta, lavat, niska ja pää. Lopuksi korvat ja korvantaustat.

Kun harjaat koirasi turkin tarpeeksi usein ja kunnolla, ja huolehdit, ettei se pääse kasvamaan liian pitkäksi, ei pahoja takkuja pääse syntymään. Jos käy niin, että löydät koirastasi pahan takun, niin älä kuitenkaan leikkaa sitä pois. Ensinnäkin, kohtaan jää ruma lovi ja toisekseen on aika vaarallista leikata läheltä ihoa. Sen sijaan voit ennen harjausta yrittää aukoa takkua sormin pienempiin osiin ja jos se ei auta, niin voit turvautua saksiin. Mutta, niillä ei leikata takkua kokonaan pois, vaan tehdään siihen ”viiltoja” niin, että saksen kärki kulkee koiran ihoa pitkin. Saksien tulee olla hyvin terävät, mieluiten oikeat trimmaussakset. Takkuun siis tehdään viiltoja vierekkäin, noin sentin välein, riippuen takun koosta. Oikein pahaan takkuun voi tehdä vielä viillot ristikkäiseen suuntaan, niin että takussa näyttää olevan ruutuja. Sitten harjaat takun pois. Näin turkkiin ei jää lovea. On olemassa myös takunselvittelyaineita, mutta nekään eivät selvitä takkuja pelkästään ainetta suihkuttelemalla, vaan silloinkin tarvitaan harjausta.

Ei ole olemassa villakoiraa, jonka turkki ei vaatisi työtä. Jokaisen turkin saa pidettyä takuttomana, mikäli vain viitsii yrittää kunnolla.

PESU, KUIVAUS JA KYNNET

KASTELU
Ennen villakoiran pesuun ryhtymistä sinun täytyy olla varma, ettei koirassa ole yhtään takkua. Kun koira kastellaan, eivät takut kastu kunnolla ja niihin jää huuhdeltaessa shampoota. Myös turkin föönääminen kuivaksi on työlästä jos siinä on takkuja. Kun tällainen takkuineen päivineen pesty koira sitten trimmataan, nousee takkuihin jäänyt shampoo pölynä turkin pinnalle (näyttää hilseeltä tummassa koirassa) ja turkki voi olla juuresta vielä likainen (rasvainen). Turkkiin jäänyt shampoopöly voi ärsyttää ihoa. Jos näin pääsee käymään, koira on pestävä muutaman päivän sisällä uudestaan ja tällä kertaa huolehdittava siitä, ettei takkuja ole.

Aloita kastelu alhaalta takajaloista. Veden täytyy mennä aivan ihoon asti. Nouse jaloista ristiselän päälle ja kastele häntä. Kastele seuraavaksi etujalat, alhaalta ylöspäin. Sitten mahanalus ja sieltä alhaaltapäin alkaen kyljet ja selkä. Viimeksi niska, korvat ja pää. Korvia ja päätä kastellessa varo veden menemistä korvakäytäviin. Jos koirasi on herkkä saamaan korvatulehduksia, voit laittaa korviin ennen pesun aloittamista pumpulitupot ja näin ehkäistä mahdollista tulehdusta. Puristele enin vesi pois ennen shampoovaahdotusta. Päätä kastellessasi vedä korvalehdet tiukasti leuan alle ja pidä toisen käden etusormella ja peukalolla korvakäytäviä tukossa. Näin koira ei myöskään saa vettä henkeensä.
TURKIN VAAHDOTUS
Käytä mieluiten villakoiralle tarkoitettua shampoota ja valitse se koiran värin mukaan. Hyviä shampoomerkkejä ovat esim. Ring 5 ja Bio-Groom. Hoitoainetta on hyvä käyttää nuorilla, takkuuntuvilla koirilla, leijonaleikkauksen pää- ja niskakarvoissa ja hyvin karkea- tai kuivaturkkisilla koirilla. Hoitoaineeksi käy hyvin kampaamoista saatavat ihmisille tarkoitetut hoitoaineet, esim. Goldwellin KeraSilk. Takkuvaiheessa olevalle on hyvä Sunsilk (ent. Organics) hoitoaine, jota saa marketeista. Kuivaihoisille koirille käy apteekeista saatava ihmisille tarkoitettu Vita Plus – vesiliukoinen öljyhoito.
Jos koira on oikein likainen tai jos edellisestä pesusta on aikaa enemmän kuin kaksi kuukautta, tarvitaan kaksi vaahdotuskertaa. Käytä ohjeen mukaan laimennettua shampoota reilusti ja vaahdota turkki kunnolla ihoa myöten puhtaaksi. Muista pestä myös kuono, varsinkin jos se on karvainen. Useat nykyiset koirille tarkoitetut shampoot ovat ns. kyyneleettömiä, joten ei ole suurtakaan vaaraa jos shampoota joutuu silmään. Ensimmäisessä vaahdotuksessa voi todella likaisilla ja rasvaisilla koirilla käyttää Fairya reilusti laimennettuna, mutta pelkän Fairy -pesun varaan ei kannata jättää. Turkki täytyy vaahdottaa toisen kerran jollain koiran shampoolla, ettei se kuivuisi liikaa.

Huuhtele turkki vastaavasti ylhäältä alaspäin. Jos tarve vaatii, vaahdota turkki uudestaan. Viimeisessä huuhtelussa huuhtele riittävän kauan, ettei shampoota jää turkkiin. Puhdas turkki ”narisee” sitä puristettaessa. Tämän jälkeen, jos koirasi karvanlaatu niin vaatii, levitä hoitoaine. Sitä ei tarvitse huuhdella ihan niin tarkasti pois. Puristele taas enimmät vedet ja anna koiran ravistella itsensä. Kiedo se pyyhkeeseen, poista pumpulitupot korvista ja kuivaa korvakäytävät. Herkästi korvatulehduksia saavan koiran korviin on hyvä laittaa eläintarvikeliikkeistä ja apteekeista saatavaa Epi-Otic liuosta, joka kuivattaa korvakäytävään mahdollisesti jääneen kosteuden.
KYNSIEN LEIKKAUS
Kynnet pehmenevät pesussa, joten ne on hyvä leikata tässä vaiheessa. Jos leikkaat vahingossa liikaa, voit tyrehdyttää verenvuodon perunajauholla, kaliumpermagnaattijauheella tai apteekeista saatavalla Aluna-kynällä (syylien hoitoon tarkoitettu).
KUIVAUS
Föönäämisen tarkoituksena on saada turkki kuivaksi sekä mahdollisimman suoraksi. Käytä tämän vuoksi kuivaamiseen tehokasta, mieluiten kampaajien käyttämää fööniä. Kannattaa kysyä kampaamoista käytettyjä föönejä, sillä uutena ne ovat melko arvokkaita.

Pentua kuivatessasi on hyvä olla joku toinen henkilö kaverina pitelemässä fööniä, niin että saat molemmat kädet käyttöösi. Jos kuivaat koiran yksin ja sinulla on kampaajan fööni, on kätevää laittaa se roikkumaan paitasi kaula-aukosta. Näin jää molemmat kädet vapaiksi.

Kokeile, että föönin puhaltama ilma ei polta omaa ihoasi, koirasi kestää saman kuin sinä. Katso myös, että puhallusilma tulee kohtisuoraan aina siihen kohtaan jota harjaat. Karstalla saa parhaimman tuloksen, mutta pidemmässä niska- ja päätukassa voi piikkiharja olla paikallaan hellävaraisuutensa vuoksi. Älä vaihda märkää pyyhettä kuivaan, sillä märästä on enemmän apua föönäyksessä – se pitää kuivaamattoman turkin paremmin kosteana. Siirrä pyyhettä kuivauksen edetessä. Kampaajan föönin saat kätevästi roikkumaan kaula-aukostasi.

Aloita föönäys ristiselän päältä, koska karva on siellä lyhyintä ja siksi se helposti kuivuu kiharaan. Harjaa aina vastakarvaan! Föönää seuraavaksi hännänalus ja häntä. Laita koira kyljelleen ja kuivaa takajalka, mahanalus, kylki ja etujalka. Käännä koira toiselle kyljelle kuivalle alustalle ja föönää samoin. Nosta koira istumaan ja kuivaa eturinta ja korvanaluset. Laita koira jälleen makaamaan ja föönää selkää pitkin kohti niskaa ja päätä. Kuivaa viimeiseksi korvat. Lopuksi tarkista, että turkki on joka paikasta täysin kuiva, sillä jos turkki jää vähääkään kosteaksi, se kihartuu ja voi vetäytyä takkuun.

KUIVAAMINEN EI OLE MIKÄÄN KYMMENEN MINUUTIN HOMMA, JOTEN VARAA AIKAA REILUSTI!
TURKIN NYÖRITYS
Turkin nyörittäminen voidaan aloittaa missä tahansa iässä pikkupentuiän jälkeen. Koiralla on aloittaessa hyvä olla karvaa noin 10 cm, sillä vain pitkä karva takuttuu. Kaikille villakoirille saa nyöriturkin, mutta sen hoitaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista. Vaikka kaikki villakoirat voidaan nyörittää, on karvan laadulla merkitystä: mitä enemmän koiralla on pohjavillaa, sitä paremmin turkki takkuaa.

Nyörivillakoiran turkin hoidossa hoitoaine jätetään pois jo hyvissä ajoin, harjat ja kammat suljetaan kaappiin ja pesuaineeksi valitaan vähän hoitava tuote: shampoo, jossa ei ole silikonia tai hyvin laimennettu mäntysuopa. Tarkoituksena on saada turkista helposti takkuava. Takkuja odotellessa usein toistuva pesu edesauttaa niiden muodostumista.

Takkuuntuminen alkaa. Tässä vaiheessa takkuja manipuloidaan takuttumaan noin sormen paksuiseksi. Takkuuntumisen pahimmassa vaiheessa takkuja/nyörejä erotellaan lähes päivittäin. Takut pyritään halkomaan/pienimään sormin, mutta saksia voidaan joutua käyttämään apuna. Tässä vaiheessa turkin hoitaminen säännöllisesti on äärimmäisen tärkeää, jotta muodostuvat takut eivät ehdi kasvaa valtaviksi eikä takku missään vaiheessa kiristä ihoa tai iho lakkaa hengittämästä.

Kun takkuja alkaa muodostua, on pesuissa kiinnitettävä erityistä huomiota turkin hyvään huuhteluun, sillä shampoo huuhtoutuu takuista huonommin kuin harjatusta, sileästä turkista. Kuivaaminen on myös tärkeää ja sen merkitys tulee ajan myötä vain kasvamaan. Vain hyvin kuivatettu nyöri on tuoksultaan raikas.

Nyöriturkin valmistuminen vie aikansa. Ennen nyörien muodostumista nyörivillakoira muistuttaa hoitamatonta takkukasaa, jota joutunee selittelemään muille kanssaihmisille noin kolmesta kahdeksaan kuukautta.

Valmiin nyöriturkkisen villakoiran nyörit pyrkivät vielä juuresta takkuun ja ne erotellaan toisistaan käsin nyörejä erikseen vetämällä. Nyt nyörien erottelu on jo helpompaa, mutta peseminen vaatii enemmän: nyörien kasvaessa ja tiukentuessa pesuun, huuhteluun ja kuivaamiseen käytetty aika kasvaa. Lisäksi nyöriturkin puhtaanapito on haasteellista: se kerää roskaa ja muuta likaa itseensä eritavoin kuin suora turkki ja nyöriturkista roskia ei vain harjata pois, vaan ne täytyy nyppiä ja usein yksi kerrallaan. Valmis nyöriturkki kaipaa pesua tilanteesta ja vuodenajasta riippuen noin kerran kuukaudessa, mutta jalkoja joudutaan pestä hieman useammin.

Konetyöt nyöriturkkiselle villakoiralle tehdään samaan tapaan kuin villakoirille yleensä ja myös saksia tarvitaan, sillä nyöriturkkinen villakoira trimmataan nyörejä lyhentämällä.

Hoidettu nyöriturkki on kaunis ja täysin hajuton, mutta laiminlyötynä nyöriturkkinen villakoira voi olla haiseva, kutiseva takkukasa.

Teksti: Mona Brohm ja Miia Koivisto
Kuvat: Jan Lindfors ja Aino Vakkilainen

KONETYÖT JA SIISTIMINEN

Konetöitä tehdessäsi muista, että et koskaan ajele kuraista tai hiekkaista koiraa, muuten koneen terä tylsyy nopeasti. Jotta konetöiden tekeminen sujuisi kitkattomasti käsittele koiraa rauhallisesti, napakasti ja varmasti. Koneeseen tottumattomat koirat temppuilevat helposti, varsinkin omistajalleen. Tällöin on tärkeää, että koira ei saa tahtoaan läpi. Konetyöt voi tehdä koiralle parin viikon välein, jolloin yleisilme pysyy siistinä.

Myös konetyöt kannattaa tehdä järjestelmällisesti. Aloita hännästä, jotta koira ehtii vähän tottua koneeseen ennen kuin pääset kuonoon. Käsittelyyn tottuneelle koiralle on sinänsä sama missä järjestyksessä konetyöt tehdään. Hännänjuuresta ajeltava väli riippuu koiran koosta ja siitä miten se kantaa häntäänsä. Ajele vastakarvaan. Erityisesti pennuilla ja ajeluun tottumattomilla koirilla saattaa hännäntyven (joillakin myös kaulan ja poskien) ajelu ensimmäisillä kerroilla aiheuttaa voimakasta kutinaa paljaassa kohdassa.

Tätä voi lievittää sivelemällä esim. Hydrocotison-voidetta ajellulle alueelle.

Suoraan häntään voi ajella pidemmän välin. Huomaa tarpeeksi alas ajeltu raja.
Mitä kippurampi häntä on, sitä lyhyempi väli.

Seuraavaksi ovat vuorossa takatassut ja sitten etutassut, taas vastakarvaan. Koirat kutiavat herkästi tassuistaan, varsinkin edestä, joten nykimisen estämiseksi voi avustaja pitää napakasti kiinni koiran kyynärpäästä. Vaikka koirat eivät yleensä pidäkään tassuihin koskemisesta, niin ne kyllä oppivat sietämään sitä. Aivan kynsien vierestä on usein vaikea saada ajeltua kaikkia karvoja pois, joten ne voi aivan hyvin siistiä jälkikäteen saksilla. Ajele myös karvat tassun pohjasta polkuanturoiden välistä.

Näin levität varpaita tehdessäsi konetöitä tassuihin.

Voit siistiä tassut näkyviin kampaamalla jalkakarvat alaspäin ja leikkaamalla saksilla katkoviivan osoittamasta kohdasta.

Siistitty tassu näyttää lopuksi tältä.

Muista ajella myös mahanalus. Varsinkin uroksilla se edesauttaa siisteyttä. Nosta koiraa etujaloista ja pidä niin, että se seisoo takajaloillaan. Ajele noin napaan asti, uroksilla voi ajaa ylemmäksikin. Ajele myös hieman reisien sisäpintaa.

Viimeisenä on vuorossa kuono. Aloita kaulasta, ajele alhaalta ylöspäin vastakarvaan. Voit joutua välillä muuttamaan ajosuuntaa, sillä karva voi olla pyörteistä. Alaleuan, kuten etutassujenkin kanssa saattaa olla vaikeuksia, joten luja ote. <=ajosuunta

Raja kaulassa alkaa noin 4 cm rintalastanluusta ylöspäin, riippuen koiran koosta.

Kaulasta raja jatkuu korvaan ja sieltä suorana silmän ulkonurkkaan. Yläluomessa olevia karvoja ei ajella, vain alaluomesta. Kuononselkä ajellaan silmien sisäkulmien väliin kuvitellun suoran viivan ja kirsun väliltä.

Venytä suupieliä taaksepäin kun ajelet karvoja ylä- ja alahuulista. Kuonon ympäriltä ajaessasi varo lipsuvaa kieltä. Vaikka koneen terä aiheuttaisikin jonkun pienen haavan, ei siitä kannata välittää, sillä koira ei sitä usein itse edes huomaa.

Jos koirallasi on ”myssy” päässä, voit siistiä otsakarvat kampaamalla ensin tukan silmille ja leikkaamalla saksilla katkoviivan yli menevät karvat. Huom! Jo vähälläkin karvojen lyhentämisellä saat silmät näkyviin.

Jos taas koirallasi on pitkät pääkarvat, voit käyttää niiden kiinnipitämisessä pieniä kumilenksuja tai froteelenksuja. Ota karvaa kiinni sen mukaan miten pitkää se on. Tee kamman avulla ihoa pitkin suorat jakaukset, sillä epämääräiset jakaukset takkuuntuvat helposti. Varsinkin talvisin turkki voi olla sähköinen, jolloin voit helpottaa jakausten tekoa suihkuttamalla turkkiin harjausnestettä, tai vaikka ihan vain vettä. Huolehdi, ettei karvat kiinni ollessaan kiristä ihoa. Froteelenksut eivät katko karvaa niin herkästi kuin kumilenksut.